Juho Mäntysalo

Olen ehdolla kuntavaaleissa Vasemmistoliiton Nokian listalla. Pyyntö listalle tuloon tuli siinä mielessä vähän yllättävästi, etten ole asunnut kaupungissa kuin vasta muutamia kuukausia.

Mutta uusi kaupunki, samat ongelmat: palvelut nähdään kuluerinä, eikä tärkeänä osana hyvän kehässä: kuka haluaa asua kaupungissa jossa lähimetsät ovat tapa kattaa budjetin viimeisin yllättävä kuluerä? Tai jalkakäytävillä on talvisin senteittäin lunta, ja kesällä talvihiekat pitkään yli juhannuksen?

Haluan olla rakentamassa kaupunkia, jossa on hyvä ja miellyttävä asua. Liian montaa paikkaa rakennetaan nukkumalähiöksi, jossa ainoa merkittävä juttuna pidetään maantietä lähimpään maakuntakeskukseen: ihan kuin kaupungin tärkein tehtävä on varmistaa että sieltä pääsee nopeasti pois!

Koska ehdolle asettuminen tapahtui vähän yllättävästi, ei minulla ole kovin kummoisia vaalimateriaaleja valmiina. Tämä on ehkä hyväkin asia siinä mielessä, etteivät pitkälle suunnittelut vaaliohjelmat useinkaan tunnu olevan kovin kummoisesti tekemisissä arjen kanssa.

Sikäli kun mielipiteitäni haluaa vertailla muiden näkemyksiin, niin olen täyttänyt Yleisradion (jonka profiilissa on video!), sekä Sanoman, Alman/Iltalehden (jonka vastaukset tässä!), Nuorten, Uskonnonvapauden, ja MTV3:n vaalikoneet

Tätä silmälläpitäen linkkejä kirjoituksiini, joista näkemyksistäni ehkä jotain selvää:

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä: ahkerassa käytössä oleva Mastodon -profiilini. Sen selailuun ei tarvita minkäänlaisia käyttäjätunnuksia. Viime aikoina minua on kiinnostanut erityisesti sarjakuvien historia Suomessa (ja siitä kirjoitellut vähän liikaakin).

Tämän tekstin lukijaa kiinnostanee kuitenkin erityisesti taannoiset ketjuni siitä millaista merkitystä Suomen teollisuuden alasajolla on taloudelliselle tasa-arvolle, miksi inflaatiolaskin on epäluotettava lähes kaikissa tilanteissa, ja kuinka henkilökohtainen säästäväisyys on huono yhteiskunnallinen ratkaisu korkeiden vuokrien kanssa elämiseen.

Näiden lisäksi olen kirjoitellut blogiini seuraavista aiheista:

Mistä puhutaan kun puhutaan kapitalismista?
Kapitalismi sekoitetaan usein markkinoihin, vapauteen ja demokratiaan. Sillä on niiden kanssa joitain päällekkäisyyksiä, mutta kapitalismin käyttö niiden yläkategoriana johtaa tilanteeseen, jossa Yhdysvaltain tämänhetkiset tapahtuvat näyttäytyvät hyvänä asiana. Teksti on pitkälti nettikeskusteluiden innoittamaa rautalankaa kansalaisoikeuksien ja erityisoikeuksien ristiriidoista.

Kylmän sodan yhteiskuntajärjestelmistä, niiden kritiikistä ja apologioista
Kiersin taannoin eurooppalaisia 1900-luvun museoita ja jäin miettimään kuinka Neuvostoliiton varjossa rakennettua valtiokapitalistisia diktatuureja voidaan kritisoida samoista asioista joita ”kapitalististen maiden” yhteyksissä ei nähdä ongelmana. Miksi Grimmin satujen yhteiskuntakriittisiä vivahteita korostava kerronta on kammottavaa propagandaa, mutta Disneyn feodalismia ihannoivat elokuvat harmitonta kansanhuvia?

Blogikirjoitus: Työväenpuolueet Suomessa
Käytin taannoin iltapäivän muistellen miten vasemmistopuolueet ovat Suomessa jakautuneet aikojen saatossa, ja miksi.

Blogikirjoitus: Mielenosoituksista yleisesti (sekä Pridestä, Elokapinasta ja ruokajonoista erityisesti)
Mielenosoitukset jotka eivät häiritse ketään ovat enemmän kuin turhia: ne voivat jopa pahentaa tilannetta jota vastaan protestoidaan.

Twitteriä pidempi profiili.

Lapsuus ja varhaisnuoruus meni vanhempien matkalaukkuna isän työn perässä ulkomaita myöten, mutta muuten varhaisnuoruuteni oli melko tavallista Y-sukupolven oireilua nyt jo kolmannen ”kerran vuosisadassa” talouskriisin keskellä. Omalla kohdalla työelämä laman ja taantuman välimaastossa on tarkoittanut määräaikaisten työsuhteiden ketjua: olen työskennellyt ensimmäisten opintojeni aikana ja niiden jälkeen mm. tutkimusavustajana, varastomiehenä, henkilökohtaisena avustajana, nuorisopsykiatrian osastosihteerinä, myyntivastaavana ja tiedotussihteerinä. Töiden ohessa harrastin sarjakuvia ja spefiä, ollen useampana vuonna järjestämässä Helsingin sarjakuvafestivaaleja, gofferina Finnoconeissa ja muutamaan otteeseen myös Suomen sarjakuvaseuran hallituksessa.

Aina elämä ei ole mennyt mutkattomasti. Minulta jäi muun muassa ruotsin kertauskurssi kansalaisopistolla kesken, kun työpaikan vaihtumisen vuoksi ”helposti saavutettava” luokkatila olikin yht’äkkiä kymmeniä kilometrejä pois työmatkani varrelta. Kesken jäi myös croquis-piirrustus, puhumattakaan kaikista joita en sitoutumisen vuoksi uskaltanut edes aloittaa.

Lopulta päätin haluavani elämääni lisää ennustettavuutta. Hain ja pääsin yliopistolle opiskelemaan sosiologiaa, mistä valmistuin sopivasti näkemään kuinka COVID-19 aloitti matkansa ulkomaanuutisten perältä kohti etusivua. Kaiken keskellä olen nyt työllistynyt valtiolle (tietenkin määräaikaisena). Uusien tehtävien opettelun ohessa olen vapaa-aikanani lukenut itselleni historian aineopettajan pätevyyttä jo ”ilmaisnäytteenä” tulleen yhteiskuntaopin aineopettajan pätevyyden seuraksi.

Tänä päivänä sanoisin minulla olevan vahvaa teoreettista ja käytännön asiantuntemusta työelämästä sekä julkishallinnon toiminnasta, minkä lisäksi väittäisin tietäväni ”jotain” taloustieteestä, historiasta, sukupuolentutkimuksesta, kasvatustieteistä, kaupunkisuunnittelusta, kirjanpidosta, kulttuurieroista, taitosta, logistiikasta ja 1900-luvun populaarikulttuurista.

Twitter-tilini löytyy nimellä @JuhoMantysalo.