Marraskuu 2020: Kuka Juho?

Twitteriä pidempi profiili.

Lapsuus ja varhaisnuoruus meni vanhempien matkalaukkuna isän työn perässä ulkomaita myöten, mutta muuten varhaisnuoruuteni oli melko tavallista Y-sukupolven oireilua nyt jo kolmannen ”kerran vuosisadassa” talouskriisin keskellä. Omalla kohdalla työelämä laman ja taantuman välimaastossa on tarkoittanut määräaikaisten työsuhteiden ketjua: olen työskennellyt ensimmäisten opintojeni aikana ja niiden jälkeen mm. tutkimusavustajana, varastomiehenä, henkilökohtaisena avustajana, nuorisopsykiatrian osastosihteerinä, myyntivastaavana ja tiedotussihteerinä. Töiden ohessa harrastin sarjakuvia ja spefiä, ollen useampana vuonna järjestämässä Helsingin sarjakuvafestivaaleja, gofferina Finnoconeissa ja muutamaan otteeseen myös Suomen sarjakuvaseuran hallituksessa.

Aina elämä ei ole mennyt mutkattomasti. Minulta jäi muun muassa ruotsin kertauskurssi kansalaisopistolla kesken, kun työpaikan vaihtumisen vuoksi ”helposti saavutettava” luokkatila olikin yht’äkkiä kymmeniä kilometrejä pois työmatkani varrelta. Kesken jäi myös croquis-piirrustus, puhumattakaan kaikista joita en sitoutumisen vuoksi uskaltanut edes aloittaa.

Lopulta päätin haluavani elämääni lisää ennustettavuutta. Hain ja pääsin yliopistolle opiskelemaan sosiologiaa, mistä valmistuin sopivasti näkemään kuinka COVID-19 aloitti matkansa ulkomaanuutisten perältä kohti etusivua. Kaiken keskellä olen nyt työllistynyt valtiolle (tietenkin määräaikaisena). Uusien tehtävien opettelun ohessa olen vapaa-aikanani lukenut itselleni historian aineopettajan pätevyyttä jo ”ilmaisnäytteenä” tulleen yhteiskuntaopin aineopettajan pätevyyden seuraksi.

Tänä päivänä sanoisin minulla olevan vahvaa teoreettista ja käytännön asiantuntemusta työelämästä sekä julkishallinnon toiminnasta, minkä lisäksi väittäisin tietäväni ”jotain” taloustieteestä, historiasta, sukupuolentutkimuksesta, kasvatustieteistä, kaupunkisuunnittelusta, kirjanpidosta, kulttuurieroista, taitosta, logistiikasta ja 1900-luvun populaarikulttuurista.

Twitter-tilini löytyy nimellä @JuhoMantysalo.

Helmikuu 2020: Olen ehdolla Pirkanmaan osuuskaupan vaaleissa 2020

Olen Pirkanmaan osuuskaupan vaaleissa ehdolla ”Meirän osuuskaupan” listalla numerolla 320. Haluan kampanjassani tuoda esiin kehittyvää ja tietotekniikan huomioivaa lähikauppaa ja miten POK voi omalta osaltaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Ajatuksiani aiheesta löytyy myös blogistani aihetunnisteella POK. Tietoa minusta itsestäni kannattaa etsiä etusivulta lähtien.

Viime vuosina POK on keskittynyt asutuskeskusten ulkopuolella oleviin Prismoihin kilpaillakseen paremmin Lidlin kanssa hinnoissa. Samalla lähikaupat ovat jääneet lapsipuolen asemaan: Tampereen keskusta-alueella niitä on laskutavasta riippuen vain muutama. Prismojen halpuus on kuitenkin suhteellista, sillä etäisten sijaintiensa vuoksi niissä käyntiin tarvittava auto tai bussiliput nostavat suurempienkin ostosmäärien kanssa kauppakassin hintaa merkittävästi. Halvin kauppa ei ole halvin, jos se ei ole myös lähin. Tämä kaikki aikana, jolloin niin valtio kuin Tampereen kaupunkikin pyrkii vähentämään autoilun määrää, todennäköisesti niin kaupunkisuunnittelun kuin verotuksenkin kautta. Tällöin auton omistaminen muuttuu yhä kalliimmaksi.

Toinen tärkeä kysymys on verkkokaupan asema. Tavaraa on yhä helpompi tilata verkosta, mutta siihen se helppous usein jääkin. Toimitusajat ovat pitkiä, postimaksuista ja tulleista tulee ylimääräisiä kuluja ja palautusoikeudeton tavara hajoaa nopeasti käsiin. Lisäksi ”halpa” hinta on usein hankittu luontoa edesvastuuttomasti tuhoamalla, työntekijöiden oikeuksia polkemalla ja EU:n turvallisuusstandardit unohtamalla.

Vaalikoneen profiilista.

Ratkaisu molempiin ongelmiin on ajassaan kehittyvä lähikauppa. Haluaisin kehittää lähikauppaa paitsi viihtyvyyden suhteen, niin myös ratkaisuna verkon kautta tulevaan maailmanlaajuiseen kilpailuun. Samalla myös lähikauppojen asema paranisi myös pienemmissä asutuskeskuksissa. Esimerkkinä ensimäisestä askeleesta tulevaisuuden lähikauppaa kohti on Helsingin osuuskauppa Elannon työ Alepan (os. Sale) kanssa: kauppojen viihtyvyyttä on kehitetty, ”korttelitoiveet” huomioivat paremmin asiakkaiden alueelliset tarpeet, ja netistä voi tehdä myös yksilöllisempiä ruokatilauksia lähikaupasta haettavaksi (Pirkanmaalla tämä onnistuu vain Koivistonkylän Prismasta). Lähikauppaan panostus olisi mahdollista myös Tampereella. Voimme myös mennä askelta Helsinkiä pidemmälle ja pyytää Saleen toimitettavaksi tuotteita Suomen osuuskaupan valikoimasta laajemminkin: vaatteita ja elektroniikkaa. Näin lähikauppa voisi kilpailla paremmin koko maailman kanssa ja kaikenlisäksi tuotteilla olisi myös vaihto- ja palautusoikeus.

Haluan olla mukana kehittämässä sitä lähikauppaa, jossa haluan itse asioida: kotoisaa pikkukauppaa, jonne verkon kautta voidaan toimittaa Prisman koko valikoima. Ajatuksista enemmän blogissa.