Twitteriä pidempi profiili.
Lapsuus ja varhaisnuoruus meni vanhempien matkalaukkuna isän työn perässä ulkomaita myöten, mutta muuten varhaisnuoruuteni oli melko tavallista Y-sukupolven oireilua nyt jo kolmannen ”kerran vuosisadassa” talouskriisin keskellä. Omalla kohdalla työelämä laman ja taantuman välimaastossa on tarkoittanut määräaikaisten työsuhteiden ketjua: olen työskennellyt ensimmäisten opintojeni aikana ja niiden jälkeen mm. tutkimusavustajana, varastomiehenä, henkilökohtaisena avustajana, nuorisopsykiatrian osastosihteerinä, myyntivastaavana ja tiedotussihteerinä. Töiden ohessa harrastin sarjakuvia ja spefiä, ollen useampana vuonna järjestämässä Helsingin sarjakuvafestivaaleja, gofferina Finnoconeissa ja muutamaan otteeseen myös Suomen sarjakuvaseuran hallituksessa.
Aina elämä ei ole mennyt mutkattomasti. Minulta jäi muun muassa ruotsin kertauskurssi kansalaisopistolla kesken, kun työpaikan vaihtumisen vuoksi ”helposti saavutettava” luokkatila olikin yht’äkkiä kymmeniä kilometrejä pois työmatkani varrelta. Kesken jäi myös croquis-piirrustus, puhumattakaan kaikista joita en sitoutumisen vuoksi uskaltanut edes aloittaa.
Lopulta päätin haluavani elämääni lisää ennustettavuutta. Hain ja pääsin yliopistolle opiskelemaan sosiologiaa, mistä valmistuin sopivasti näkemään kuinka COVID-19 aloitti matkansa ulkomaanuutisten perältä kohti etusivua. Kaiken keskellä olen nyt työllistynyt valtiolle (tietenkin määräaikaisena). Uusien tehtävien opettelun ohessa olen vapaa-aikanani lukenut itselleni historian aineopettajan pätevyyttä jo ”ilmaisnäytteenä” tulleen yhteiskuntaopin aineopettajan pätevyyden seuraksi.
Tänä päivänä sanoisin minulla olevan vahvaa teoreettista ja käytännön asiantuntemusta työelämästä sekä julkishallinnon toiminnasta, minkä lisäksi väittäisin tietäväni ”jotain” taloustieteestä, historiasta, sukupuolentutkimuksesta, kasvatustieteistä, kaupunkisuunnittelusta, kirjanpidosta, kulttuurieroista, taitosta, logistiikasta ja 1900-luvun populaarikulttuurista.
Twitter-tilini löytyy nimellä @JuhoMantysalo.